“Miksi feminismiä tarvitaan? Eikö meillä ole jo tasa-arvo?” kuuluu varmasti monen ihmettelevä kysymys. Yhdysvaltojen Brooklynissa on nähtävillä esillä 21.1.2018-22.2.2018 arvoiltaan feministinen suurtaidenäyttely, joka pyrkii vastaamaan juuri tähän kysymykseen. Koska feminismi on tulenarka aihe, näyttely pyrkii myös vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, kuten miksi naiset ovat niin vihaisia, mitä he oikein haluavat toiminnallaan saavuttaa ja miksei perinteinen naiseus enää tunnu kiinnostavan heitä? Samalla kuitenkin nostetaan esiin muitakin ajankohtaisia, pohdintaa herättäviä kysymyksiä: miksi naistaiteilijoita, tutkijoita, tiedemiehiä on näin vähän maailmalla tunnettuja ja onko nainen arvokas vain silloin, kun hänen arvoaan mitataan ulkonäöllä, ei niinkään saavutusten ja tekojen perusteella?

Jotta näyttelyn sisältöä olisi helpompi tarkastella omiin mielikuviin ja arvoihin nojaten, kerrataanpas aluksi, mistä feminismissä onkaan kyse. Mistä voi tietää oletko juuri sinä feministi? Tiedät ettei feminismi koske pelkästään naisia, tiedostat vakaasti ettei tasa-arvoa olla vielä täysin saavutettu länsimaissakaan, uskot jokaisella ihmisellä olevan oikeus juuri omanlaiseensa kehoon kaikkine vikoineen ja epätäydellisyyksineen, riippumatta sukupuolesta ja iästä. Sukupuoli ei myöskään vaikuta alanvalintaasi tai opiskelupaikan valintaasi vaan osaat kuunnella juuri omaa sisintäsi.

Olet sitä mieltä, että naisella on oikeus ansaita itse omat rahansa juuri omalla arvokkaalla työpanoksellaan ja että heillä kuuluisi olla myös valta ja vapaus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan siinä missä miehilläkin, ilman pelkoa ja huolta seksistisen arvostelun kohteeksi joutumisesta. Tähän kuuluu muutenkin usko siihen, että itsensä toteuttaminen pitäisi olla muutenkin päätettävissä vain naisella itsellään – miten hän pukeutuu ja millaisesta tyylistä pitää. Koet ehkä myös suuttumusta, kun mietit maailman naisia ja faktaa ettei heillä kaikilla ole vapautta päättää omasta elämästään ja että heidän heikkoa yhteiskunnallista asemaa perustellaan “kulttuurisilla tekijöillä ja perinteillä”.

Voi olla, että koet turhautuneisuutta kun näet kaupassa “prinsessasatuja tytöille”-osaston tai kun pikkulapselle opetetaan jo pienestä pitäen millä ja kenen kanssa hänen kuuluisi odotusten mukaan leikkiä. Mielestäsi kenenkään ei tarvitse näyttää tai olla kiinnostunut asioista, joita meille tuputetaan vetoamalla sukupuoleen. Kirsikkana kakun päälle, et voi sietää, kun puolituntematon ihminen saattaa tulla tokaisemaan sinulle jotain, minkä argumenttina on: “koska olet tyttö/nainen”.

Jos nyökyttelit mielessäsi edes yhdelle kohdalle näistä edellä mainituista, todennäköisesti olet itsekin feministi. Feminismissä on kyse ennen kaikkea tasa-arvosta, joka saavutetaan haastamalla ihmiset ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja kysymään. Juuri tähän tarvitsemme feminististä taidetta, sillä se on yhtä perinteisiä käsityksiä rikkovaa, rohkeaa ja kokeilevaa kuin itse sen takana seisova aatteensakin: mikä tahansa on mahdollista ja mikä tahansa voi olla taidetta. Feministinen taide pyrkii siis myös kyseenalaistamaan ihmisten käsityksen näin taiteestakin yleensä. Taide ei välttämättä ole nykypäivänä olla perinteisiä renessanssiajan maalauksia tai näyttäviä veistoksia vaan moderni taide vastaa perinteisiin leikittelemällä katsojansa ennakkoluuloilla. Feministinen taide saattaa näin olla usein esimerkiksi performanssitaide, jolloin taiteilija itse on samalla sekä taideteoksensa takana seisova vaikuttaja kuin myös itse taideteos. Feministiseen taiteeseen törmääkin nykypäivänä useimmiten suurkaupungeissa ja eräs huomattavaa vastaavaa julkisuutta saavuttanut feministinen taiteilijaryhmä on Venäjältä kotoisin oleva Pussy Riot , feministinen naiskaveriporukan anarkistiryhmä, joka toteuttaa audiovisuaalista ja sisällöltään poliittisesti kantaaottavaa performanssitaidetta.