Vaikeiden aiheiden käsitteleminen on taiteen olennaisimpia muotoja ja motiiveja. Tarve käsitellä henkilökohtaisesti traumaattisia kokemuksia itseilmaisun kautta selittyy itsesäilymisvaistolla. Ihmisyyteen kuuluu eräänlainen sisäänrakennettu pyrkimys selviytyä koettelemuksista ja stressistä purkamalla tilannetta toiminnallisesti.
Prosessointi
Keskittyminen itseä kohdanneen menetyksen tai voimia vaativan selvitytymistaistelun selättämiseen onnistuu parhaiten prosessoimalla asiaa projektiluontoisesti formaatissa, josta jää jälkeen jotain todellista. Läheisen kuolema, mielenterveyden järkkyminen, addiktiot, onnettomuudet ja sairastuminen ovat niin merkittäviä elämänmuutoksia, että niihin ”sopeutuminen” vaatii erilaisia kanavia, jotka usein toimivat myös tekijälleen terapeuttisina.
Syvimmät tunnot on helpointa pukea taiteen muotoon, sillä ystäville ja omaisille ei aina haluta tai edes pystytä kertomaan, miltä itsestä tuntuu. Heitä ei mielellään rasiteta enempää kuin on tarpeen. Ihminen on usein kokemustensa kanssa hyvin yksin. Tästä eräänlaisesta äärimmäisestä itsenäisyydestä syntyy koskettavaa, myötätuntoista ja erityisen tarpeellista taidetta.
Rintasyöpä tabujen rikkojana
Rintasyöpä synnyttää rajoja ja tabuja rikkovaa taidetta, suoranaisia kannanottojakin. Rintasyöpä on äärimmäisen feministinen motivaattori rohkeisiin tunteita ja vartaloakin paljastaviin teoksiin, joissa käsitellään kuolemanpelkoa, metamorfoosiakin, ajattomia ja pohjimmaisia käsitteitä, minäkuvaa ja naiseutta. Rintasyöpä ei kosketa pelkästään naissukupuolta, vaikka sitä esiintyykin huomattavasti harvemmin miehillä. Vuosittain rintasyöpään sairastuu noin 5000 naista, elinkaarensa aikana lähes joka kahdeksas nainen. Taiteessa rintasyöpää ei käsitellä kaikessa laajuudessaan ja yleisyydessään itseisarvoisesti, vaan lähinnä välillisesti.
Rintasyöpä on karu, epätoivottu asia, joka muuttaa siihen sairastuneiden elämää merkittävästi. Taiteen ja yhteiskunnallisen kantaaottavuuden näkökulmasta sairaudella on sentään funktio; erilaiset kohtalot, kokemukset, selviytymistarinat ja sairaudesta syntyneet teokset ovat tärkeitä monessa mielessä. Ne toimivat terapeuttisina tekijöilleen ja vertaistukena muille sairastuneille, jotka tarvitsevat sairauden läpikäyneiden ja sen kanssa edelleen kamppailevien kokemuksia ja ajatuksia ollakseen vähemmän yksin.
Rintasyövästä synnytetty taide on voimaannuttavaa ja nostaa esiin myös yhteiskunnallisia ja sosiologisia epäkohtia sekä epätasa-arvoisuutta. Tästä näkyvimpänä esimerkkinä on käytännöllinen, stereotyyppisiä ulkoisia naisihanteita ravisteleva Monokini 2.0, yhteisötaideprojekti, jossa suomalaiset muotisuunnittelijat suunnittelivat uima-asuja malleinaan rinnanpoistoleikkauksen läpikäyneitä naisia.
Rinnakkain
Rinnakkain-lehti käsittelee numeroissaan taidetta ja sen merkitystä rintasyöpää sairastavien ja siitä parantuneiden elämässä. Vuoden 2015 syyskuun numerossa oman tarinansa kertoi 77-vuotias Lotta, joka sairastui rintasyöpään vuonna 2013 samaan aikaan, kun hänen aviopuolisonsa joutui sairaalaan kuukausiksi.
Kirjoittamisesta ja piirtämisestä kiinnostunut Lotta käsitteli ahdistustaan tekemällä kuvakirjaa, johon hän tuotti tekstin lisäksi kuvia Paint-ohjelmalla. Teos sai nimekseen Povipäiväkirja. Eräs taidemuoto rintasyöpään sairastumisen, hoitojaksojen ja parantumisen käsittelemiseksi on juuri kirjallisuus, niin runojen kuin etenkin päiväkirjamaisen kerronnan muodossa.
Valitun taidemuodon lähtökohtana toimii yleensä se taidemuoto, joka eniten henkilökohtaisesti koskettaa rintasyöpään sairastunutta tai siihen sairastuneen tuntevaa ihmistä. Itseilmaisun lisäksi naamiaiset voivat tarjota etäisyyttä ja erilaiset naamiaisasut irtioton sairaudesta, sillä naamiohuvit voivat olla tapa unohtaa hetkeksi oma sairaus ja poseerata vahvan fiktiivisen hahmon nahoissa – olla hetken aikaa joku toinen ja iloita, jos voimat sallivat.
Tahiti
Taidehistoriaa tieteenä-verkkolehdessä eli Tahitissa julkaistiin Katve-Kaisa Kontturin artikkeli Rintasyöpä, taide ja uusi ruumis: katseen teknologioista poseerauksen teknisyyteen. Tekstissä analysoidaan rintasyövän aiheuttamaa ruumiinmuutosta käsittelevää nykytaidetta esimerkkinä kuvanveistäjä Helena Hietasen valokuvaluonnossarja.
Valokuvissa Hietanen poseeraa ennen rintojen rekonstruktioleikkausta. Hietanen on sairastanut rintasyövän kolmesti. Kolmannella kerralla hän osallistui Fiskarsin Transparent-näyttelyyn viisisivuisella tekstillä, omakohtaiseen kokemukseen perustuvalla julkisella kommentilla siitä, kuinka ongelmallista taiteilijalle voi olla saada Kelan sairauspäivärahaa.
Helena Hietanen oli Kelan silmissä tehnyt työtä pystyessään sairaudestaan ja rankoista hoidoista huolimatta luomaan teoksen yhteistyössä miehensä, kuvanveistäjä Jaakko Niemisen kanssa. Tästä syystä Kansaneläkelaitoksen virkailijan mukaan rintasyöpää sairastavan taiteilijan ei kannattanut hakea sairauspäivärahaa, vaikka taideteoksen aikaansaaminen ei hyödyttänyt taiteilijaa taloudellisesti.